Helena Sinervo

In English

Tytön huone

Romaani WSOY, 2020
ISBN: 978-951-0-44707-9
Osta kirja

Pieni huone, suuri maailma

Nuori aikuinen = henkilö, jolla on lupa lähteä toiselle puolelle maailmaa ja jättää läheiset itkeä tillittämään.

Sofia on 18-vuotias ja lähdössä pois kotoa, Kanadaan opiskelemaan ja etsimään synteettisestä biologiasta ratkaisua planeetan ongelmiin. Saara on hänen soitonopettaja-äitinsä, ja kun hyvästien aika lähestyy, on aika käydä läpi mielessään kuluneet vuodet ja miltä maailma näyttää, kun tytön huone jää tyhjäksi. Mitä tehdä n. 15 m2 tilalla, edessä yksinäiset vuodet ja pienenevä lihasmassa?

Nuori aikuinen = henkilö, joka voi idealisoida ihmisyyttä ja luulla, että kaikki häiriöt korjaantuvat rakastavissa oloissa. Hän ei osaa varoa sadistisia psykopaatteja

Kun Saara oli 24-vuotias ja matkalla Pariisissa, hän sivuutti varoittavat tuntemuksensa ja lähti tuntemattoman miehen matkaan. Kertoako tapauksesta Sofialle? Asiasta, jota hän ei ole oikein osannut kohdata itsekään?

Tytön huone on antelias ja monitunnelmainen yhdenpäivänromaani, joka pureutuu sukupolvien ja aikakausien eroihin ja samankaltaisuuksiin. Se sisältää tarinan, jonka ensimmäisen versio oli paljon kiitosta ja huomiota saanut Sinervon käsikirjoittama radiodokumentti Saaliseläimen vaistot.

Tekijältä:

Romaanissa Tytön huone tartuin teemaan, jonka arkkityyppiä edustaa kertomus Siniparrasta: nuoren naisen alttius joutua vaarallisen miehen pauloihin. Romaani sai alkunsa Berliinissä keväällä 2014, kun kävelimme veljentyttäreni Suvin ja hänen vaunuissa nukkuvan pienen tyttärensä kanssa Charlottenburgin linnan ihanassa, kukkivassa puutarhassa. Keskustelimme Putinin toimista Ukrainassa, ja kavalasta hybridisodankäynnistä, kun mieleeni juohtui pelottavat muistot ensimmäiseltä Interrail-matkaltani Pariisiin vuonna 1986. Tutustuin silloin Luxembourgin puistossa mieheen, jonka silmissä näkyi julma välähdys mutta sivuutin havaintoni. On aika yleistä, että ihminen järkeilee tunteensa pois ja joutuu sen vuoksi vaikeuksiin tai suoranaiseen vaaraan. Suvi vaikuttui tarinasta, johon sisältyvä Schubertin laulu Forelli jäi pyörimään hänen korvakäytäviinsä. Hän ehdotti, että tekisimme kokemuksistani dokumentin Yleisradiolle. Suostuin ideaan, mutta samalla päätin, että käyttäisin tarinaa myös jossakin laajassa proosateoksessa. Aihe oli liian tärkeä hautautuakseen arkistoihin. Saaliseläimen vaistot lähetettiin tammi-helmikuussa 2018 ja 2020, ja se sai runsaasti kiitosta.

Toinen tärkeä alkusysäys Tytön huoneelle oli se, kun kirjoitin – tai yritin kirjoittaa – pitkää, ns. korkeakulttuuria puolustavaa esseetä. Heitin useita kymmenien sivujen pituisia alkuja roskakoriin. Koin jäkättäväni, saarnaavani. Arvelin että teksti luettaisiin sukupuuttoon kuolevan dinosauruksen valituksena. Pohjoismaisessa yhteiskunnassa iskelmistä pitävä kansalainen nostaa nokkansa pystyyn eikä usko sinfonioiden paremmuuteen, vaikka joku professori tai tunnettu taiteilija toista väittäisi. Auktoriteetit ja portinvartijat ovat menettäneet asemansa. Lopulta luovuin esseestä mutta sitä varten hankittu materiaali ja taustatieto päätyivät romaanin päähenkilön ajatuksiin.

Kolmas aihealue ja asia on vanheneminen ja siihen liittyvä pesän tyhjentyminen. Mitä tehdä tyhjäksi jäävälle tytön huoneelle? Naiset 50+ ovat itseään syrjivä, lukumääräisesti suuri joukko, joka ei ole tietoinen luovasta potentiaalistaan vaan näkee itsensä puutteidensa kautta, esim. katoavana lihasmassana. Olen omassa elämässäni halunnut etsiä vanhenemiseen liittyviä voimaannuttavia asioita ja mielikuvia. Yksi niistä on Raamatun Saara, joka sai lapsen hedelmällisen iän jälkeen. Yhden päivän romaanissa Tytön huone keski-ikäinen äiti, pianonsoitonopettaja Saara, käy läpi elämäänsä samalla kun tytär Sofia on lähdössä Kanadaan opiskelemaan ja pakkaa matkalaukkua. Saara on omassa nuoruudessaan joutunut tappelemaan henkensä edestä. Pitäisikö siitä kertoa tyttärelle vai olisiko se turhaa pelottelua? Omassa elämässäni olen kokenut vaikeaksi sen, miten vaaroista ja ongelmista tulisi puhua niin, ettei samalla tulisi sammuttaneeksi nuoren ihmisen luottamusta elämään.

Kirjoitin romaanin vapaalla epäsuoralla kerronnalla, jossa liu’utaan huomaamatta hän-kerronnasta henkilön pään sisälle minään. Toivottavasti sinä lukijana pysyt kärryillä ja nautit siitä.

Helena Sinervo: Tytön huone