Ihmisen kaltainen

Ihmisen kaltaisen runot viittaavat toisiinsa, leikkivät, tutkivat ihmisen muotoista salaisuutta ja rakentavat kokonaisuutta. Lue näyte teoksesta!

Tekijältä:

Ihmisen kaltainen alkoi syntyä Berliinissä 1999, kun löysin Micha Josef bin Gorionin teoksen Sagen der Juden zur Bibel ja luin siitä kiehtovan tarinan. Se kertoo vuorilla asuvasta eläimestä, joka muistuttaa kaikin tavoin ihmistä, puhetta myöten. Sen napa on tosin maassa kiinni nuoralla ja imee sen kautta ravintoa syvälle ulottuvasta juuresta. Olento myös laiduntaa nuoran rajaamaa kehää. Se joka erehtyy kehän sisäpuolelle, tulee heti raadelluksi. Metsästäjät koettavatkin osua napanuoraan nuolillaan, sillä jos se katkeaa, eläin vaipuu kuolleena maahan.

Minua inspiroi kaksi asiaa tuossa tarinassa. Ensinnäkin metsästäjät tappoivat ja söivät lähes kaltaisiamme, vain hieman erilaisia olentoja. Nämä puhuvat olennot ovat tarinan mukaan eläimiä sen vuoksi, että ne elävät luontaistaloudessa napanuoralla kiinni maassa. Vasta vapaus liikkua ja tehdä muutakin kuin syödä, tekee ihmisestä ihmisen. Luin kertomusta yhtenä patriarkaatin oikeuttamistarinoista, joita useimmissa kulttuureissa on.

Olin niihin aikoihin leikannut napanuoran ja kylvettänyt lapsen. Olin kokenut saman kuin hanhet nähdessään munasta kuoriutuvan poikasen: leimautunut. Siitäkin syystä napanuora ja kaikki mihin se liittyy, oli muuttunut merkitykselliseksi. Ihmisen kaltainen palkittiin Yleisradion Tanssiva karhu -runokirjapalkinnolla.

Lue näyte teoksesta!