Oodeja korvalle

Sinervon viides runoteos pysäyttää vakavilla runoillaan. Kieli soi pakottomasti ja luo suuhun ja korvaan sopivia mittoja ja eläinten ja ihmisten absurdi, unenomainen yhteys lumoaa. Lue näyte teoksesta!

Tekijältä:

Oodeja korvalle on siinä mielessä Pimeän parien rinnakkaisteos, että molemmissa kiinnittyy huomio runon korvalle kuultaviin piirteisiin: rytmiin, mittaan ja kielen toistuviin elementteihin. Kokoelma ei kuitenkaan pyri kertaamaan olemassaolevia mittoja vaan kehittämään uusia. Näin Oodeista löytyy esimerkiksi lehtopöllön soidinlaulusta tyyliteltyyn mittaan kirjoitettu runo, jonka jokainen säe sisältää neljä tavua.

Ihmisen kaltaiseen viittaa se, että ihmiset ja eläimet kertovat jotakin toisistaan. Jo moton Descartes -sitaatti kehottaa lukijoita leikkauttamaan sydämen joltakin isolta eläimeltä, jolla on keuhkot. Eläimen sydän on jokseenkin samanlainen kuin ihmisen.

Oodien syntymisen aikaan minua loukkasi hurja eriarvoistumiskehitys, jolle ei näy loppua. Mietin, miten voisin osallistua muuttumatta paasaavaksi tendenssirunoilijaksi. Leikki, se komiikka, joka syntyy lastenrunomaisten hahmojen, riimittelyn ja vakavien aiheiden yhdistelmästä oli vastaus. Kun kokosin Valittuja runoja talvella 2011, juuri Oodit herättivät minussa suurinta iloa. En sano ylpeyttä, koska Janten laki.

Lue näyte teoksesta!