Väärän lajin laulut

Helena Sinervo kirjoittaa kahdeksannessa runokokoelmassaan terävän monitasoisia runosarjoja, jotka luotaavat yksilöllisyyden ja vapaan tahdon mahdollisuuksia paitsi luonnossa myös ihmisten parissa ja taiteessa. Lue näyte teoksesta!

Tekijältä:

Väärän lajin laulut sai alkusysäyksen, kun selasin Darwinin linnut -nimistä divaripinoon joutunutta teosta. Se kertoi Galapagos-saarten maasirkkujen parissa tehdystä evoluutiotutkimuksesta ja lumosi minut täysin. Kirja ei päätynytkään antikvariaattiin.

Runokokoelman nimeen, mottoon ja yhteen runoonkin päätynyt havainto kertoo orvosta kaktussirkusta, jota fortis-lajin koiras on isälinnun kuoleman jälkeen ruokkinut. Näin poikanen on kuullut väärän lajin laulua ja oppinut sen. Aikuisena sirkku tietysti houkuttelee väärän lajin koiraita reviiritappeluihin ja väärän lajin naaraita pariutumispuuhiin. Useimmat naaraat hylkäävät puolisokandidaatin nähtyään sen lähempää. Mutta toisinaan sadekausien yltäkylläisyydessä se kelpaa, ja pariskunnalle syntyy hybridijälkeläisiä. Silloin evoluutio voi edetä harppauksin.

Koska sana ”laji” tarkoittaa myös kirjallisuuden lajia sekä joissakin halveksivissa sanonnoissa moraalista laatua ja tyyliä (vrt. ”että sen lajin naisia”), kokoelman nimi on monitulkintainen. Myönnän, että aika ajoin koen olevani väärää lajia ja laulavani väärän lajin lauluja. Mutta kaiken luovan toiminnan ydin on siinä, että onnistuu kääntämään heikkouden vahvuudeksi. Väärän lajin laulut palkittiin Yleisradion Tanssiva karhu -palkinnolla, joten ehkä tässä tapauksessa on käynyt niin.

Lue näyte teoksesta!